Selatessasi Shinri Tezukan Instagram-syötettä, joka on täynnä upeita sammakoita, kultakaloja, kilpikonnia ja muita veistoksia, saatat ajatella, että nuo teokset on tehnyt lahjakas lasiartesaani. Nämä pienet teokset on kuitenkin valmistettu lasin sijaan sokerista japanilaisen amezaiku-sokerinveistämisperinteen mukaisesti. Aikanaan Edo-kaudella (1603 – 1867) suosittua katuviihdettä harjoittaa nykypäivänä vain kourallinen artesaaneja ympäri Japania. Kukaan ei ole oppinut tätä perinnettä kuten Tezuka, jonka teokset muistuttavat enemmänkin taidetta, kuin tavallisia lapsille annettavia tikkareita.
Tarkastellessasi lähempää näet ilmassa olevan peuran, leikkisästi uivan kultakalan ja kiemurtelevia nuijapäitä. Kaikki nämä tikkarit ovat muodostettu minuuteissa käyttämällä vain käsiä ja pieniä saksia. Tezukalla on samanlainen pakkomielle yksityiskohtiin kuin Takumilla, joka valmistaa Lexuksen autoja harkiten huolella jokaista yksityiskohtaa. Hänen työnsä monimutkaisuus muistuttaa Lexuksen LS-mallista löytyvää käsinveistettyä Kiriko-lasia, jollaista vain kokenut käsityöläinen pystyy tuottamaan siten, että se kimaltaa toivotusti. ”Vaikein osa työtä on ajoitus. Sokeri kovettuu kokonaan noin viidessä minuutissa, joten minun on saatava muoto valmiiksi melko nopeasti”, Tezuka selittää.
Yksi asia, joka erottaa amezaikun eurooppalaisesta sokeriveistoksesta on se, että mitään ei leikata pois tai lisätä. Eläimet ”syntyvät” 90°C sokeripalloista (Tezuka kutsuu näitä muniksi), jotka hän leikkaa suuresta astiasta, jossa on sulaa sokeria. Hän kiinnittää pallot lasiputkiin ja ryhtyy välittömästi valmistamaan koikarppia. Aivokirurgin tarkkuudella hän tekee kaksi pientä viiltoa sokeripalloon muodostaakseen kaksi evää. Samoilla saksilla hän kaivertaa viivoja eviin. Hetkessä kalan yleismuodot ovat valmiita.
”Ensimmäiset kolme-neljä minuuttia ovat hauskinta seurata”, hän kertoo. Kun yleismuodot sekä evien ja kidusten piirteet on tehty, Tezuka laskee sakset alas ja ottaa käyttöön pienen kaasupolttimen. Hän sulattaa hellästi kalan pinnan, muuttaen sen samean mattapinnan kirkkaaksi ja lasimaiseksi. Sen jälkeen hän lisää kalalle silmät ja suun sekä aloittaa aikaavievän talttaamisen. Tezuka ryhtyy tehtävään päättäväisen hiljaa käyttämällä saksien teroitettua takaosaa. Kumpaankin puoleen menee yli puoli tuntia aikaa, sillä hän pitää huolta erityisesti siitä, että muodon lisäksi myös mittasuhteet ovat juuri oikeat.
Suurista ilotulituksista pieniin veistoksiin
Ennen tämän makean matkan aloittamista Tezuka teki ilotulitteita monille ympäri Japania järjestetyille kesäfestivaaleille. ”Suurin osa japanissa käytettävistä ilotulitteista on maahantuotuja. Halusin tehdä jotain käytännönläheisempää ja ajattelin, että amezaiku voisi olla juuri sellaista.” hän sanoo. Jo aikaisessa vaiheessa hän on pitänyt asioiden tekemisestä, joten käsityöt olivat hänelle luonnollinen valinta. Hän ei löytänyt ketään, joka tekisi kristallinkirkkaita veistoksia, joten hän kehitti menetelmän itse.
Tezuka on ansainnut elantonsa käsitöillä vuodesta 2010 saakka, ja vuonna 2013 hän avasi ensimmäisen kaupan ja studion Asakusan aluelle Tokioon. Tämä vanha keskusta-alueen tila toimii nyt tuotantotilana ja varastona, sillä hänellä on uusi myymälä lähellä vanhaa tilaa ja toinen lähellä Tokyo Sky Tree Toweria.
Muotoillessaan ja kaivertaessaan koikarppinsa valmiiksi, Tezuka ottaa esiin pienen valikoiman syömäkelpoisia värejä ja alkaa maalata työtä. Lisäämällä eri sävyjä ja käyttämällä hopeaa sekä kultaa korostuksena, hän muuntaa lasinkaltaisen kappaleen joksikin, joka on huomattavan lähellä todellista elävää kalaa. Nämä tikkarit ovat liian kauniita syötäviksi.
